Kambodza: viisivuotiaita lapsia pelastetaan seksiorjuudesta

Jos on hankkinut lapsia, eikö niistä silloin ole velvollisuus huolehtia? On, mutta kaikki eivät näin tee.

   "Kambodzalainen  kylä Svay Pak on kerännyt kyseenalaisen maineen paikkana, josta voi ostaa lapsia seksiorjiksi. Nyt 18-vuotias entinen seksiorja kertoo CNN:n haastattelussa, että ei osannut edes lukea, kun hänet myytiin bordelliin.
   -Olin viisi tai kuusivuotias. Mies sanoi minulle tahtovansa seksiä kanssani. Kukaan ei voinut auttaa minua.
   Tytöt asuivat pienissä vaaleanpunaisissa kopperoissa kuin selleissä. Jotkut tytöt olivat bordellissa, koska heidän vanhempansa olivat myyneet heidät sinne. Tyttöjä ostivat etenkin turistit, jotka tulivat paikalle vain siitä syystä, että tiesivät mitä on tarjolla. Lapsia raiskattiin ja pahoinpideltiin.
   Don Brewster on vuosia tehnyt töitä Svay Pakissa ja perustanut paikan, joka pelastaa lapsia. Vaikka tilanne Svay Pakissa on parantunut, lasten seksiorjuus ei ole kadonnut minnekään. Se on vain painunut maan alle.
   -Jos katsot vain pintaa, voit sanoa, että tätä ei enää tapahdu, mutta juuri eilen pelastimme viisivuotiaan tytön Svay Pakissa, Brewster sanoo." Aamulehti.fi 31.30.2011

(Kuva ei liity tapaukseen)

    Itseäni ahdistaa, kun luen tätä uutista. Monia, todella monia ahdistaa, tätä uutista lukiessa. Sisälläni suorastaan kiehuu, koska tuolla tavalla miten tekstissä kerrotaan, ei vain saa kohdella ihmisiä. Nuokin viisivuotiaat lapset, jotka ovat joutuneet raiskauksen uhriksi Svay Pakissa ovat ihmisiä. Vain ihmisiä. He ovat eläneet niin lyhyen elämän, että on vaikea kuvitella heidän tehneen jotain niin pahaa, että heitä saisi kohdella tuolla tavalla.

   Tuota vääryyttä ei voi edes sanoin kuvailla. Syy ei ole pelkästään heidän, jotka ovat ostaneet lapsia seksiorjiksi, vaan myös lapsien vanhempien, jotka heidät ovat myyneet. Tiedän, ettei asiat esimerkiksi Kambodzassa ole niin hyvin, kuin meillä täällä Suomessa, mutta silti. En vain ymmärrä, miten joku pystyy tekemään tuollaista. Vaikka itse olisin kuinka huonossa asemassa tahansa, en ikinä myisi lastani seksiorjaksi.

   Kaikki tietävät, että maailma ei ole niin hyvä paikka, kuin omassa kodissa vaikuttaa. Kukaan ei pysty yksin vaikuttamaan isoihin asioihin, mutta jos kaikki tekisivät yhdessä jotain pientä kaikkien hyväksi. Se olisi jo askel, pieni askel, mutta askel joka tapauksessa parempaan maailmaan.

The Change-Up

David Dobkinin ohjaama, Jon Lucasin ja Scott Mooren käsikirjoittama yhdysvaltalainen loistava komedia. The Change-Up on saanut ensi-iltansa Yhdysvalloissa 5. elokuuta 2011 ja Suomessa 23. syyskuuta 2011. Tässä hulvattoman hauskassa elokuvassa pääosia näyttelevät erinomaisesti Ryan Reynolds sekä Jason Bateman.

   The Change-Up  kertoo lakimiehestä, täydellisestä aviomiehestä ja rakastavasta kolmen lapsen isästä Dave Lockwoodista (Jason Bateman) ja hänen entisestä parhaasta ystävästä, ikinuoresta ja vastuuttomasta Mitch Plankosta (Ryan Reynolds). Toistensa täydellisinä vastakohtina miehet kertovat toisilleen kadehtivansa toistensa elämää ja seuraavana aamuna se kostautuu pahemman kerran. Heidän kehonsa ovat nimittäin vaihtuneet. Davella ja Mitchilla ei kauaa menekään siihen, että he huomaavat ettei toistensa elämät olekaan niin ruusuilla tanssimista, miltä se ulkopuolisen silmästä näyttää. Asiaa hankaloittaa kaiken lisäksi muut tekijät, joista ei normaalisti ikisinkku tai ukkomies kieltäytyisi.

   Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin! Elokuva oli todella viihdyttävä ja elokuvateatterin salissa olleet ihmiset saivat nauraa vatsalihaksensa kipeiksi. Erityisesti pidin näyttelijöistä. Olen ennenkin katsonut Ryan Reynoldsin tähdittämiä elokuvia, mutta Jason Bateman oli minulle uusi tuttavuus. Nämä kaksi tekivät elokuvasta mielenkiintoisen ja mukaansa tempaavan erinomaisilla suorituksillaan. Elokuvan musiikki sopi loistavasti erilaisiin tilanteisiin ja kuvaus, ääni, kaikki! ...Paitsi, pakko kertoa pari negatiivistakin puolta. Ensimmäiseksi se, että elokuva muistutti kovin paljon Freaky Fridayta (Perjantai on pahin, 2003). Jännitin ennen elokuvan alkua, onko elokuvat samanlaisia. Olihan ne, mutta onneksi eroavaisuuksiakin löytyi paljon. Toisekseen, elokuva on todella hauska, mutta ei sitä perheen pienimmille voi näyttää, ja se on mielestäni harmi.

   Kaikesta huolimatta The Change-Up oli erinomainen elokuva, suosittelen!